Marsun terveys

Sairaudet

Marsun sairastumisen huomaa siitä, jos se alkaa kyhjöttää hiljaa nurkassa, on väsynyt, nukkuu paljon, eikä ole kiinnostunut ympäristön tapahtumista. Asento on epätavallinen, liikkuminen hidasta ja varovaista. Turkki saattaa olla kiilloton ja likainen. Marsulla on sierain- ja silmävuotoa, ruokahaluttomuutta tai vaikeutunutta syömistä, ripulia ja siihen tahraantunut takapää. Sisäelintaudeista on vaikea saada selvää, muuten kuin tarkkailemalla eläimen käytöksen muuttumista.

Jos huomaat muutoksia marsujesi käytöksessä, ei kannata viivyttää eläinlääkäriin menoa. Olen vain muutamien sairauksien tunnusmerkkejä listannut tänne, sillä jokainen huolehtivainen lemmikkinsä omistaja huomaa jos jokin on vialla. Eläinlääkäriltä kyllä kuulee tarvittavat tiedot sairaudesta. Englantilaisen eläinlääkärin Peter Gurneyn sivuilta löytyy todella asiantuntevaa tietoa eri sairauksista.

Eläinlääkärille lähdetään erillisen kantohäkin kanssa. Ympäristön muutos on todella pelottavaa pienelle eläimelle ja marsulle kannattaakin jutella rauhoittavasti matkalla lääkärille ja itse vastaanotollakin. Marsun kuljettaminen sylissä ei ole hyvä idea, sillä eläinlääkärin vastaanotolla on kaikenlaisia eläimiä ja marsu voi säikähtää ja rynnätä paniikissa ilman minkäänlaista suuntavaistoa. Vasta kun lääkäri haluaa marsun tutkimuspöydälle, nosta eläin ulos kantohäkistä.

Madot

Madot eivät tartu ihmiseen. Ne näkyvät marsun ulosteessa tai kuivikkeessa ja tällöin marsu pitää viedä heti eläinlääkärille. Madot aiheuttavat esim. anemiaa, laihtumista ja ripulia. Laihtumista voivat aiheuttaa myös liian pitkät hampaat, sillä marsu ei saa syötyä kunnolla hampaiden koon takia. Eläinlääkäri lyhentää hampaita tarvittaessa, mutta aina saatavilla oleva kova purtava esim. näkkileipä ja puun oksat pitävät kasvun aisoissa.

Masennus

Yksinäinen marsu voi kuolla apaattisena masennukseen. Marsu voi olla niin kiintynyt asuinpaikkaansa, että se voi muuttaessa masentua. Myös suruun kuoleminen on mahdollista, jos marsun kaveri kuolee ennen toista. Tällöin alle kahden kuukauden ikäisen uuden kaverin hankkiminen auttaa.

Puutostautien aiheuttajia ja niiden torjujat

Puutostaudit johtuvat liian yksipuolisesta ruoasta. Viherrehu on tärkeä osa marsun ravintoa.

A-vitamiinin puute

kouristuksia
liikkumishaluttomuus
halvaantuminen
hengenahdistus

A-vitamiinia on esim. kurkussa, salaatissa, persiljassa ja porkkanassa

B-vitamiinin puute

karvanlähtö
ihosairaus
ripuli
suolistosairaus
laihtuminen
kasvuhäiriöt
anemia
halvaantuminen
kouristuksia

B-vitamiinia on esim. palkokasveissa ja vehnässä.

C-vitamiinin puute

keripukki
tulehdussairaudet
vilustuminen
sisäinen verenvuoto
ikenissä oleva verenvuoto

C-vitamiinia on esim. lantussa, nauriissa, paprikassa, porkkanassa, punajuuressa ja sellerissä.
Vilustuminen

Marsu vilustuu helposti, jos se saa vetoa tai lämpötila on liian alhainen. Marsu aivastelee ja kyyhöttää nurkassa turkki pörrössä. Tällöin marsu tarvitsee heti lääkärin hoitoa ja antibiootteja.

 

Vauvoja tulossa?

Meidän marsujen suhteen kävi juuri näin. Nuori marsunaaras tuli meille kotiin ja oltuaan runsaan kuukauden, äitini soitteli minulle että olenko hankkinut lisää marsuja? Marsumme sai kaksi poikasta, tytön ja pojan. Me pidimme marsut ja laitoimme pojalle oman häkin. Jos tilaa ei löydy, myyminen lehti-ilmoituksella tai jollekin ystävälle ratkaisee asian. Ole kuitenkin tarkkana ostajaehdokkaan kanssa, marsu annetaan vain eläinrakkaan ja tunnollisen ihmisen kotiin.

Kerron tässä vain pienet faktat marsun raskaudesta. En syvenny marsujen kasvattamiseen, sillä varsinaisilla kasvattajilla on varmasti parempaa tietoutta asiasta kuin minulla.

Ensisynnyttäjän pitäisi olla korkeintaan 7 kuukauden ikäinen. Tätä vanhemmalla ensisynnyttäjällä voi synnytyksessä esiintyä jopa hengenvaarallisia ongelmia seurauksena mm. lantion joustavuuden vähenemistä. Tiineys kestää yleensä 59-72 vuorokautta riippuen poikasten lukumäärästä: mitä isompi poikue, sitä lyhyempi tiineysaika. Marsu synnyttää noin 2-4 marsun poikueen. Synnytys on ohi 10-30 minuutissa ja emo syö sikiökalvon, jotta poikaset eivät tukehtuisi ja nuolee poikaset puhtaaksi. Poikaset ovat synnyttyään hyvinkehittyneitä: niillä on karvoitus, silmät ovat auki ja ne pystyvät jo ensimmäisinä elinpäivinään liikkumaan ja syömään kiinteää ravintoa. Niiden on saatava imeä emäänsä vähintään kaksi ensimmäistä viikkoa, poikaset vieroitetaan aikaisintaan neljän viikon iässä, mieluummin viiden/kuuden viikon iässä.